Ensimmäinen Essee

Kuinka Filosofia Auttaa Meitä Pääsemään Surun Yli?

Ihmiselle tyypillinen piirre on etsiä lohtua vaikeuksia kohdatessaan. Lohtu, ja sen erilaiset ilmenemismuodot, turruttavat sen vaikeuksien saatteleman epämiellyttävän tunteen jota yritämme paeta. Nämä turruttamisen keinot ovat itsepintaisesti säilyneet lajillemme tyypillisenä piirteenä, vaikka olemme yrittäneet päästä siitä eroon jo vuosituhansia. Ennen modernia psykologiaa, sekä terapiaa, surun kohdanneet ihmiset kääntyivät usein kylänsä tai yhteisönsä viisaiden puoleen. Opettajat, mentorit, sekä hengelliset johtajat jakoivat viisauksiaan toriaukiolla, sekä julkisilla paikoilla. Kuuntelijat löysivät usein helpotuksen kantamilleen raskaille taakoille.

Viisaus ilmenee useissa eri muodossa, oli se sitten isovanhemmilta, filosofian kirjoista tai vaikka ystävän jakamasta hengellisestä lainauksesta. Filosofia paljastaa uusia ajattelutapoja, sekä tuo viisauden esiin niille, jotka sitä etsivät. Auttaen näkemään kantamamme surun eri näkökulmista, antaen meille siihen tarvittavaa etäisyyttä, jotta näkisimme metsän sen puilta.

Tämä essee puolustaa näkemystä jonka mukaan, filosofia tarjoaa ajattomia tapoja surusta yli pääsemiseen. Se kuvaa, miten filosofia ja viisaus muokkaavat ajatuksiamme, sekä tunteitamme. Irrottautumalla sisäisistä haluistamme, sekä ulkoisesta painostuksesta, voimme saavuttaa reaktioidemme hallinnan. Voittaa ne surun tunteet, jotka rasittavat mieltämme. Essee tuo myös esiin buddhalaisuuden ja kristinuskon opetusten samankaltaisuuksia, sekä ripauksen isoäitini viisautta. Näillä viisauksilla on sama johtotähti: auttaa meitä elämään paremmin, sekä saavuttamaan tasapainoisempi elämä. Tämä essee on henkilökohtainen pohdinta siitä, kuinka nämä käsitteet ovat yhä merkityksellisiä nykypäivän kontekstissa.

Al-Kindin teksti

Al-Kindi, arabialainen filosofi, joka eli 800-luvulla nykyisen Irakin alueella, tunnetaan arabialaisen filosofian isänä. Tekstissään "Surujen karkottamisen keinoista" Al-Kindi herättää tunteen surun yleisluonteisuudesta ja muistuttaa meitä siitä, ettemme ole yksin sitä kokiessamme. Hän korostaa, ettei elämä aina vastaa odotuksiamme. Odotustemme ja todellisuuden yhteensopimattomuus on yksi kärsimyksemme juurisyistä, kaikki meistä ulkoinen on hallintamme ulkopuolella. Siksi meidän ei tulisi tuntea pettymystä, kun meiltä otetaan jotain pois. Mikään ei koskaan ole täysin meidän, ei edes terveytemme.

Asioiden luonne ja odotukset

Al-Kindi selittää, että odotustemme tulee olla linjassa asioiden todellisen luonteen kanssa. Jos rakas ihminen suuntaa polulle, joka ei vastaa odotuksiamme, surussa kiinni pysyminen on itseään vahingoittavaa. Tämä ristiriita johtuu mielemme luomasta ihanteellisesta maailmankuvasta. Tämä kuva, jonka rakensimme odotustemme mittariksi, on kuitenkin itsepetosta. Todellisuus harvoin vastaa odotuksiamme.

Siksi meidän tulisi antaa elämän kuljettaa ja hyväksyä asiat niinkuin ne tapahtuvat. Voimme vaikuttaa vain omiin reaktioihimme, emme tapahtumien kulkuun. Suru syntyy usein siitä, ettemme saa jotain haluamaamme tai menetämme jotain meille merkityksellistä. Tekstissään Al-Kindi kehottaa lukijaansa nauttimaan siitä, mitä hänellä on, olemaan kiintymättä ulkoisiin omistuksiin. Tuntemaan jakamisen ilon, sekä olemaan kiitollinen siitä, että se, minkä menetit, oli kerran sinun.

Yhtäläisyydet buddhalaisuuden ja kristinuskon kanssa

Mielenkiintoista kyllä, Al-Kindin tekstillä on yhtäläisyyksiä buddhalaisuuden ja kristinuskon opetusten kanssa. Ne opettavat meille irti päästämisen ja elämän  kulun hyväksymisen tärkeyden. Vaikuttaa siltä, että filosofia, oli se sitten uskonto, elämäntapa tai joukko periaatteita, tarjoaa jotain perustavanlaatuista meille, jotka olemme alttiita surulle. Irrottautuminen ahneudesta ja harhaluuloisuudesta korostuu kaikissa näissä opetuksissa.

Asioiden väliaikaisuuden ymmärtäminen, sekä sen vaikutusten hyväksyminen mieleemme, on ratkaiseva taito heille, jotka haluava saavuttaa elämänsä hallinnan. Taito heille, jotka haluavat lopettaa olemasta oman elämänsä uhreja. Ottaa ohjat takaisin omiin käsiin, yksinkertaisesti päästämällä ohjaksista irti. Ehkä tämä on yksi syy siihen, miksi ihmiset hakeutuvat uskontojen ja ikiaikaisen viisauden pariin? Pelastus, jota he etsivät, löytyy sanojen muodossa, viisautena, joka toimii kuin parantava voide haavoillemme.

Kuinka päästää irti

Uhkapelaamisen esimerkillä Al-Kindi varoittaa, että riippuvuudet, sekä maallinen omaisuus voivat vallata mielemme ja alkaa hallita sitä. Tehden meistä riippuvaisia valitsemastamme myrkystä. Tämä riippuvuus muuttaa elämän ilman kyseistä substanssia tragediaksi. Kun ymmärrämme olla antautumatta kiusauksillemme tai emme korvaa niitä uudella, saamme mielemme hallinnan takaisin.

Nämä tärkeät opetukset Al-Kindin tekstistä ovat universaaleja ja ajattomia. Ne tarjoavat tarvittavia näkökulmia, kutsuen lukijan astumaan taaksepäin, katsomaan valitsemaansa myrkkyä, näkemään sen sellaisena kuin se on. Nämä oivallukset ovat elintärkeitä kaikille, jotka kamppailevat mielenterveysongelmien tai päihteiden väärinkäytön kanssa. Vastustamalla kiusauksia voimme saada hallinnan takaisin, kulkien kohti täyttymyksellisempää elämää.

Filosofia nykyelämässä

Viisaus ja filosofia ovat läsnä nykyelämässämme, yllättäen myös sosiaalisen median kautta. Filosofiset opetukset, tiivistettyinä lainauksiin tai inspiroiviin videoihin, tavoittavat meidät keskellä kiireisiä rutiinejamme. Mielenkiintoista on, että tällaisen viisauden sanansaattajat eivät välttämättä ole intellektuelleja tai korkeasti koulutettuja oppineita, vaan tavallisia ihmisiä, kuten sinä ja minä.

Nämä lainaukset historiallisilta henkilöiltä kaikuvat muinaisten toriaukioiden opettajien ja hengellisten johtajien äänten tavoin. Heidän sanansa tavoittivat ihmisiä, jotka hoitivat arkisia asioitaan tai tekivät töitä. Nyt nämä lainaukset tavoittavat meidät lounastauoilla tai junassa istuessamme, kehottaen päästämään irti asioista, jotka eivät enää palvele meitä. Olipa kyse haitallisesta suhteesta, päihteiden väärinkäytöstä tai uuvuttavasta työpaikasta, jos kiinni pitäminen sattuu, on aika päästää irti.

Kääntyminen rakkaiden puoleen vaikeina aikoina on syvästi inhimillistä. Isoäitini jonka puoleen usein käännyin sanoi: "Ei ole mitään niin pahaa, ettei siinä olisi edes pientä rahtusta hyvää." Tätä täydentäen Al-Kindi kirjoittaa: "Lisäksi jokaisen surun syyn kohdalla, joka johtuu aistillisten omistusten menetyksestä tai turmeltumisesta, voimme muistaa, että onnettomuuden odotus kyseisen menetyksen jälkeen on poistunut, vähentäen osan surun syistä; sillä jos tämä säilyy mielessämme, se muuttaa surun syyt onnettomuuksista siunauksiksi." He molemmat näyttävät jakavan ajatuksen elämän kaksinaisuudesta ja kauneuden, sekä hyväksynnän löytämisestä epätoivon hetkinä.

Oman mielen hallinta

Meidän ei tulisi antaa negatiivisten tapahtumien ohjata ajatuksiamme tai tekojamme. Meidän tulisi pysyä tunteidemme hallitsijoina, elämämme hallitsijoina. Vaikeudet voidaan nähdä laivoina, jotka kuljettavat meitä kohti seuraavaa määränpäätä. Vedet voivat olla levottomia, matka arvaamaton, kompassi rikki ja määränpää tuntematon. Kun lopulta löydämme itsemme rannalta, yskien vettä keuhkoistamme, saatamme tuntea kiitollisuutta siitä, että selvisimme. Meidän ei tulisi antaa ulkoisten tekijöiden sanella, mitä meidän tulisi tehdä, miten elää tai miltä meistä tulisi tuntua.

Menetys ja hyväksyntä

Kun menetämme jotain mikä toi meille aiemmin iloa, voimme löytää rauhan arvostamalla sitä, että se oli meidän, edes hetken. Sen tarjoama ilo ja lohtu ovat yhä arvokkaita. Meidän ei tulisi antaa surumme varjon peittää sitä valoa, jonka se kerran loi polullemme, ohjaten meitä. Kun valo viimein sammuu, kohtaamamme pimeys ei tarkoita sitä, ettei pimeyttä olisi koskaan ollut. Avaruus on aina pimeä, mutta kun se täyttyy valosta, myös tyhjiö täyttyy. Miksi siis haluamme täyttää tyhjyyden? Voisimmeko pikemminkin hyväksyä sen sellaisenaan? Hyväksymällä elämän kaksinaisuuden voimme kokea onnen, vaikkemme emme enää kohtaisi tuota valoa uudelleen. Ja jos kohtaamme, voimme tarttua ilon käteen kiitollisina ja tunnistaa sen lämpimän läsnäolon.

Loppusanat

Antamalla surun hallita elämäämme annamme vallan mielen harhakuville ja epätoivolle. Nämä hajottavat voimat tuhoavat mielemme, tehden meistä niistä riippuvaisia. Tämä riippuvuus luo noidankehän, jota kutsumme päihteiden väärinkäytöksi. Al-Kindin englanninkielistä tekstiä lukiessaan voi tulla pohtineeksi, miksi englanniksi päihteiden väärinkäyttöä kutsutaan nimellä ‘‘substance abuse’’? Onko kyse aineen kaltoinkohtelusta vai itsensä kaltoinkohtelusta? Sen kierteestä vapautuminen voi olla vaikeaa. Oman terveyden hoitaminen, siitä huolehtiminen, kuin se olisi jonkun toisen omaisuutta, ajatellen, että se on vain lainassa, voi auttaa pitämään siitä parempaa huolta. Sitten, kun on aika päästää irti, se tapahtuu arvokkaasti, kiitollisuudella.

Al-Kindin filosofia tarjoaa arvokasta, ajattoman viisasta ohjausta surun voittamiseen. Tunnistamalla ulkoisten asioiden väliaikaisuuden, keskittymällä reaktioidemme hallintaan, voimme löytää tasapainon elämän jatkuvassa kaaoksessa.

Filosofia, oli se sitten vuosisatoja vanhaa tai modernia, tarjoaa meille lohtua elämän väistämättömissä vaikeuksissa. Kirjoittamalla filosofiaa, kirjoitamme samalla omaa tarinaamme uudelleen. Irrottautumisen kautta voimme löytää rauhan, emme ulkoisten voimien, vaan oman sisäisen voimamme avulla.

Lämpimästi,

Riikka