Kun generatiivista tekoälyä hyödynnetään yksilön potentiaalin arvioinnissa, on vaarana, että järjestelmä vahvistaa kapea-alaisia käsityksiä kyvykkyydestä. Oppimisen alkuvaikeudet voivat johtaa ennenaikaisiin johtopäätöksiin, jotka rajoittavat mahdollisuuksia jatko-opintoihin. Tämä riski heijastaa laajempaa ilmiötä nykyisissä eurooppalaisissa koulujärjestelmissä, jossa oppilaita ohjataan kaksijakoisesti joko kohti tai poispäin tietyistä oppiaineista aiemman koulumenestyksen perusteella.

Petosten torjuntaan tarkoitetut menetelmät ovat usein hitaita, aiheuttaen henkilöstökuluja, sekä väärien positiivisten riskiä, mikä entisestään kuluttaa resursseja ja aiheuttaa taakkaa vilpittömille käyttäjille. Tämä järjestelmätason heikkous petoksille on korjattava mahdollisimman pian.

Ratkaisuksi ehdottaisin mallia jossa, käyttäjä valtuuttaisi pankkinsa tai maksupalveluntarjoajansa lähettämään maksutapahtuman tiedot suoraan nimetylle vastaanottajalle, kuten veroviranomaiselle, työnantajalle tai etuuslaitokselle.

Monen potilastiedoissa on puutteita, myös yksityisellä sektorilla. Tässä kirjoituksessa käsittelen yksityisen sektorin terveydenhuoltoa, sekä tarjoan kehitysehdotuksia entisen potilaan näkökulmasta.

Potilastietojen kirjaamisen vaillinaisuus pahimmillaan heikentää luottamusta palveluntarjoajaan, sekä viivästyttää diagnooseja. Dokumentoinnin tärkeys on yleisesti tunnustettu fakta terveydenhuollossa. Kuitenkin nykyiset järjestelmät jäävät siinä puutteellisiksi, vaikuttaen hoidon laatuun, sekä kuinka potilas kokee tulevansa kuulluksi.

Tekoäly on tuonut merkittäviä etuja terveydenhuoltoon esimerkiksi diagnostiikan, rutiinitehtävien automatisoinnin ja tiedonkeruun nopeutumisen kautta. Potilaan ja terveydenhuollon ammattilaisen välinen vuorovaikutus säilyy kuitenkin hoidon perustana, sillä empatian ja inhimillisen kohtaamisen merkitystä ei voida korvata pelkillä teknisillä ratkaisuilla. Näitä vuorovaikutustaitoja tarvitaan erityisesti herkissä tilanteissa, kuten vakavien diagnoosien tai suru-uutisten yhteydessä.

Monet perheet joutuvat tilanteeseen, jossa he kokevat jäävänsä järjestelmän ulkopuolelle. Vaikka perheenjäsenillä olisi laaja-alaista osaamista ja kykyä ratkaista ongelmia, järjestelmän tarjoama ohjeistus voi silti jäädä puutteelliseksi. Tämä on erityisen haastavaa silloin, kun emotionaalinen kuormitus on jo lähtökohtaisesti korkea, ja byrokraattiset prosessit vievät voimavaroja.

Terveydenhuollon painopiste on siirtymässä laitoskeskeisestä mallista kohti koti palveluita. Tässä murroksessa tekoäly (AI) on noussut keskeiseksi mahdollistajaksi. Väestörakenteen muutoksen, erityisesti ikääntyneiden määrän kasvun, on ennustettu lisäävän terveydenhuollon kuormitusta merkittävästi (WHO, 2021). AI:ta hyödyntävät hoitomallit tarjoavat potentiaalin paitsi kustannusten hallintaan myös yksilöllisen ja mielekkään elämänlaadun tukemiseen erityisesti iäkkäiden potilaiden kohdalla (OECD, 2020). Kotihoitoon integroidut älykkäät järjestelmät eivät ainoastaan seuraa elintoimintoja tai hälytä akuutin avun tarpeesta. Ne tukevat arjen hallintaa ja sosiaalista vuorovaikutusta, huomioimalla kognitiiviset ja emotionaaliset tarpeet.

Tekoälyn tuominen terveydenhuoltoon ei silti suju aina ongelmitta. Lainsäädäntö, teknologian väärinkäsitykset ja potilaiden pelot saattavat luoda jännitteitä. Jotkut pelkäävät inhimillisyyden kärsivän, kun tekoälyä käytetään hoitotyössä. Todellisuudessa se antaa lääkäreille mahdollisuuden olla paremmin läsnä potilaskohtaamisessa. Kun saavut vastaanotolle, lääkäri pystyy keskittymään sinuun ilman jatkuvaa huolta tietojen kirjaamisesta tai tietokantojen selailusta.