Tekoäly & Myötätunnon tie
Yksi merkittävimmistä haasteista arjessa on läheisen vakavan diagnoosin tukeminen aina viimeisiin vaiheisiin saakka. Tällöin vastuu lisääntyy äkillisesti, ja ajan rajallisuus konkretisoituu. Näiden vaikeiden tunteiden keskellä kohtaa usein byrokraattisten käytäntöjen ja säädösten monimutkaisen kokonaisuuden, jonka hallitseminen voi tuntua hämmentävältä ja raskaasti kuormittavalta.
Monet perheet joutuvat tilanteeseen, jossa he kokevat jäävänsä järjestelmän ulkopuolelle. Vaikka perheenjäsenillä olisi laaja-alaista osaamista ja kykyä ratkaista ongelmia, järjestelmän tarjoama ohjeistus voi silti jäädä puutteelliseksi. Tämä on erityisen haastavaa silloin, kun emotionaalinen kuormitus on jo lähtökohtaisesti korkea, ja byrokraattiset prosessit vievät voimavaroja.
Tässä yhteydessä tekoälypohjaisilla järjestelmillä on potentiaalia toimia merkittävänä tukena. Ne voivat esimerkiksi automatisoida lääketieteellisten tietojen hallinnan ja ohjata perheitä eri vaiheiden, hakemusten sekä aikataulujen läpi. Lisäksi ne voivat tarjota neuvoja lomakkeiden täyttämiseen ja oikeudellisiin kysymyksiin, mikä keventää henkilöiden itse kantamaa vastuuta ja auttaa varmistamaan määräaikojen noudattamisen.
Erityisen keskeistä on palauttaa arvokkuus ja inhimillinen kohtaaminen perheille, jotka muutoin tuntevat olevansa yksin monimutkaisen järjestelmän keskellä. Kun järjestelmä huolehtii käytännön seikoista, ihmisille jää enemmän voimavaroja keskittyä läheisiinsä ja yhteiseen aikaan. Nykyinen järjestelmä ei aina ota huomioon sen monitahoista hajanaista rakennetta tai tilanteiden emotionaalista ulottuvuutta. Tämä kuormittaa entisestään perheitä ja sysää vastuun systeemiltä yksilöille. Tekoälypohjainen ratkaisu parantaa tiedon saatavuutta, vähentää virhemahdollisuuksia sekä varmistaa, ettei kukaan joudu kamppailemaan tiedonmurujen tai hoitolinjojen selvittämisen kanssa yksin.
Tässä mielessä tekoäly ei poista yksilöiden itsemääräämisoikeutta, vaan tukee päätöksenteossa ja helpottaa kuormitusta silloin, kun voimavaroja tarvittaisiin muihin kriittisiin tehtäviin. Tällainen järjestelmä auttaa pitämään huolen siitä, etteivät potilaat ja heidän läheisensä koe jäävänsä järjestelmän ulkopuolelle, vaan saavat konkreettista apua juuri silloin, kun se on tärkeintä.
Byrokratian sujuvoittaminen tarjoaa siten tilaisuuden rakentaa terveydenhuoltoa, joka todella huomioi inhimilliset tarpeet. Perheet, jotka löytävät nopeasti ja luotettavasti oikeat yhteyshenkilöt ja palvelut, saavat samalla mahdollisuuden olla läsnä toisilleen ilman hallinnollisen raskaan työn aiheuttamaa ylimääräistä taakkaa. Tällainen järjestelmä edistää terveydenhuollon inhimillisyyttä ja varmistaa, ettei kukaan joudu etsimään tietä monimutkaisessa prosessissa ilman asianmukaista tukea.
Lämpimästi,
Riikka
